Olut – Keskiajan juoksevaa ruokaa

”On siedettävä pientä nousuhumalaa, kun otetaan juoma tai kaksi liikaakin raskaan työn jälkeen tai kun alakulo on vallannut mielen.
Se on ilon hakemista.

Mutta istua päivät ja yöt kaatamassa juomaa kurkkuunsa, se on sikamaista.”
– Martti Luther –

Vaikka kyllähän oluelle löytyy aasinsiltoja historiallisen miekkailun maailmaan. Keskiajalla olut oli Pohjois-Euroopassa yksi arjen keskeisistä ravintoaineista ja sitä saatettiin juoda päivässä litroja.

Oluita oli monia erilaisia. Parhaat herrainoluet oli varattu ylhäisimmille ja vaikutusvaltaisimmille. Herrainoluen valmistamiseen käytettiin eniten niin humalia kuin maltaitakin. Seuraavaksi parasta oli voudinolut. Asemiesten soinienolueen. Rahvaan päivittäin kuluttama talonpojanolut vastasi alkoholipitoisuudeltaan kotikaljaa ja vahvimman herrainoluen on arvioitu olleen n. 4,5-prosenttista.

Olut oli juoksevaa ruokaa, lääke sekä veden korvike, koska se oli hygieenisempää kuin helposti saastuva vesi. Oluen kaupallinen paneminen alkoi Saksassa 1100-luvun vaiheilla. Vuonna 1040 perustettiin vanhin yhä toiminnassa oleva panimo, saksalainen Weihenstephan.

Keskiajan suomalaisen ruokatalouden avainsanoja olivat paasto, silakka, suola ja olut. Oluen tärkeydestä kertoo sekin, että Maunu Eerikinpojan maalaissa 1300-luvulla humalan varastamisesta toisen pelloilta seurasi kuolemanrangaistus. Kuningas Kristofferin maalaki vuodelta 1442 taas velvoitti talonpojat kasvattamaan 40 salkoa humalaa vuodessa. Suomalaiset myös maksoivat osan veroistaan Ruotsin kruunulle oluena.

kuva-pien

– ”Soita Paranoid!” ….ja sivuhuomiona, messerhän se siellä, soittajan vyöllä.

Faktoja tähän tekstiin keräiltiin täältä:
Keskiajan ruokatalous Suomessa
Olvi-säätiö: Oluen historiaa
Panimoliitto: Keskiajalla olut oli ruoka, juoma ja lääke – myös Mikael Agricola oli oluen ystävä
Helsingin Uutiset: Sotilas joi yli 4 litraa olutta päivässä keskiajan Suomessa – ”Vahvuus oli nykyisen keskioluen tasoa”

– M!ka –